Avustuksen saaja käyttää Euroopan unionin varoja, joten sen velvollisuutena on omalta osaltaan varmistaa, että varat käytetään tehokkaasti ja tuloksellisesti ja että unionin varat ja omaisuus ovat suojassa.
Petostentorjunnan tarkoituksena on ehkäistä ja tunnistaa väärinkäytöksiä sekä puuttua niihin asianmukaisella tavalla. Sääntöjenvastaisuuksiin ja erityisesti petoksiin suhtaudutaan vakavasti, ja niitä torjutaan niin hallintoviranomaisen kuin avustuksen saajienkin tasolla. Petoksiin sovelletaan nollatoleranssin periaatetta.
Esille tulleista sääntöjenvastaisuuksista tai petosepäilyistä on viipymättä ilmoitettava hallintoviranomaiselle. Hallintoviranomaisella on myös velvollisuus raportoida merkittävistä sääntöjenvastaisuuksista sekä kaikista petoksista komissiolle.
Käsitteet
Sääntöjenvastaisuudet, mukaan lukien petokset, ovat rahastojen toimeenpanoon liittyviä väärinkäytöksiä, joiden seurauksena julkisia varoja käytetään vastoin niiden säädettyä käyttötarkoitusta. Sääntöjenvastaisuuksia arvioitaessa on keskeistä erottaa tahallisuus inhimillisistä virheistä.
- Sääntöjenvastaisuudella tarkoitetaan mitä tahansa unionin oikeuden tai sen soveltamiseen liittyvän kansallisen lainsäädännön rikkomista, joka johtuu rahastojen täytäntöönpanoon osallistuvan talouden toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja joka tuottaa tai voisi tuottaa vahinkoa unionin varoille. Sääntöjenvastaisuus voi olla tahaton tai tahallinen. Usein sääntöjenvastaisuudet johtuvat erehdyksestä, tietämättömyydestä, virheellisestä menettelystä tai puutteellisesta dokumentoinnista. Esimerkki tällaisesta erehdyksestä voi olla tilanne, jossa tarjousmenettelyn sääntöjä ei ole noudatettu huolellisesti, tai hankkeelle käytettyjä työtunteja ei ole ilmoitettu oikein.
- Systeemisellä sääntöjenvastaisuudella tarkoitetaan vakavasta puutteesta tai laiminlyönnistä johtuvaa luonteeltaan toistuvaa tai samankaltaisessa toiminnassa esiintyvää sääntöjenvastaisuutta.
- Petoksella tarkoitetaan tahallista sääntöjenvastaisuutta. Petos on vilpillinen toimi, jonka tarkoituksena on oikeudettoman taloudellisen edun tai hyödyn tavoittelu. Esimerkiksi avustuspetos, kavallus, lahjonta, väärennös tai virkavelvollisuuden rikkomus voivat täyttää petoksen tunnusmerkit. Petos on rikos, jolla ei ole pelkästään taloudellisia vaikutuksia. Se vahingoittaa myös organisaation mainetta.
Riskienhallinta ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisy
Riskien hallinnassa käytetään ehkäiseviä, ohjaavia, havaitsevia ja korjaavia kontrolleja. Huomiota kiinnitetään mm. toimintatapoihin, ohjeistuksiin, kouluttamiseen, dokumentointiin, valvontaan ja varmennuksiin eri vaiheissa niin avustuksensaajien kuin hallintoviranomaisenkin toiminnassa.
Avustuksen saaja torjuu ja ehkäisee sääntöjenvastaisuuksia hallinnoimalla hanketta annettujen sääntöjen mukaisesti sekä kiinnittämällä erityistä huomiota seuraaviin asioihin:
- riittävä resursointi, selkeät vastuut
- tiedon jakaminen ja oikea-aikainen viestintä
- tietojen dokumentointi, selkeät ja eheät kirjausketjut
- ennakointi ja valmistautuminen
- avustuksen saajan ja siirron saajan riittävä kommunikointi ja
- asioista sopiminen
- koulutuksiin osallistuminen
- eturistiriitojen tunnistaminen
Eturistiriidalla tarkoitetaan tilanteita, joissa henkilön kyky hoitaa tehtäviään puolueettomasti ja objektiivisesti vaarantuu perhe- tai tunnesiteisiin, poliittiseen tai kansalliseen yhteenkuuluvuuteen, taloudellisiin etuihin tai muihin välittömiin tai välillisiin henkilökohtaisiin etuihin liittyvistä syistä. Eturistiriitatilanteita voi esiintyä milloin tahansa.
Eturistiriitojen ja korruption ehkäiseminen sekä niiden asianmukainen hallinta on tärkeää, jotta voidaan säilyttää julkisen sektorin avoimuus, maine ja puolueettomuus sekä oikeusvaltioperiaatteen uskottavuus. Avustuksen saajilla on velvollisuus välttää eturistiriitoja erityisesti hankintamenettelyissään.
Väärinkäytöksistä tai petoksista ilmoittaminen
Väärinkäytöksistä ilmoittaminen on tärkeää yleiseen etuun kohdistuvien uhkien ja vakavien haittojen ennaltaehkäisemiseksi. Jos havaitset hankkeessasi jotakin sääntöjenvastaista, sinulla on velvollisuus ilmoittaa siitä hallintoviranomaiselle välittömästi.
Ilmoituksen voi halutessaan tehdä myös suojattuna oikeuskanslerinviraston keskitetyn ulkoisen ilmoituskanavan kautta. Ilmoittajansuojelun avulla ilmoittajat voivat ilmoittaa havaitsemistaan väärinkäytöksistä turvallisesti ja siten, että heidän henkilöllisyytensä on suojattu. Tieto ilmoittajan henkilöllisyydestä on salassa pidettävä tieto myös ilmoituksen jatkokäsittelyssä.
Menettelyt
Jos hankkeessa havaitaan sääntöjenvastaisuus, menetellään seuraavasti:
- Hallintoviranomainen arvioi muiden sääntöjenvastaisuuksien todennäköisyyttä samassa hankkeessa. Tarvittaessa tarkastellaan avustuksen saajan muita mahdollisia hankkeita, jotta poissuljetaan systeeminen sääntöjenvastaisuus.
- Perusteettomasti maksetut menot takaisin peritään. Takaisinperittyjä kustannuksia avustuksen saaja ei saa käyttää hankkeen muihin kustannuksiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hankkeen kokonaisbudjetti ja avustuksen määrä pienevät näiltä osin.
- Hallintoviranomaisella on velvollisuus raportoida esille tulleista sääntöjenvastaisuuksista ja petoksista komissiolle. Hallintoviranomainen raportoi komission IMS- järjestelmään kaikki sääntöjenvastaisuudet, jotka ylittävät 10 000 euroa ja jotka ehditty raportoimaan komissioon (pl. avustuksen saajan itse ilmoittamat). Nämä raportoidaan myös valtiontalouden tarkastusvirastolle.
- Avustuksen maksaminen keskeytetään ja jo maksettu avustus peritään takaisin, jos sen saamiseen, käyttöön tai hallinnointiin liittyy petos tai muu olennainen sääntöjenvastaisuus.
- Petosten osalta hallintoviranomainen selvittää asiaa ja tekee tarvittaessa rikosilmoituksen.
Valtionavustuslaissa 688/2001 säädetään valtionavun takaisinperinnän velvollisuudesta sekä harkinnanvaraisesta valtionavustuksen takaisinperinnästä.